Tämän kymmenen vuotisen historian aikana, mitä olen miehen tuntenut, on molemmin puolinen tuttavuus ollut meille kummallekin yhdentekevää, luulisin, mutta joka nyt sitten tässä suorassa lähetyksessä kulminoitui Mr. Lotharin murskavoitoksi, jos näin uskallan sanoa. Todellisuudessahan hän on ollut Suomen Mestari jo pitkään, voluuminsa ja luokseenvetavyytensä puolesta, mutta ehkä nyt hänkin miettii hiukan sitä, että mestaruus Suomessa ei ole juurikaan mitään.
Täysin omasta puolestani, mutta monilta näyttelijöiltä palautetta saaneena uskon siihen, että valtaosa alalle pyrkivistä ihmisistä tekee sen hetken mielijohteesta, jota sitten katuvat myöhemmin.  On sanomattakin selvää, että aktikuvat, videoklipit, elokuvat sun muut, joissa harjoitetaan enemmin tai vähemmin sukupuoliyteyttä, julkaistuina vaikuttavat kunkin näyttelijän tulevaisuuteeen, useimmiten häpeän saattelemana, josta haluttaisiin päästä eroon mikäli se olisi mahdollista.
Oikeiden pornotähtien kohdalla asia on toinen, joita heitäkin Suomessa on useita, mutta ei monta. Nythän se ei voi olla enää rahastakaan kysymys, koska halpoja panoja jopa mainostetaan. Tämä asia tuli kaikilla journalismin herkuilla Maria Showssa varmasti esille.
Itse en pystynyt ohjelmassa asiaaani ilmentämään, niin kuin olisin halunnut, ääni meni jo tiistaina ja kortisoonipiikin voimalla kähisin sitten keskiviikon suorassa lähetyksessä. Tottakai se vitutti, sitä on turha kiistää, mutta nyt se jossain määrin jo naurattaa. Kuusikymppinen Jamppa joutuu omasta tahdostaan vääntämään kättä miehen kanssa, joka kirjoittaa omille FB sivuille seuraavana aamuna laulun säkeet,"Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii! Sun poikas valvoo taas ja ahkeroi.Herrat Helsingissä laman alla nyyhkii, minä tein sen minkä aikamies vain voi ;-) !

Tähän on helppo yhtyä, koska näinhän se on. Konnat nuolevat haavojaan kuukausitolkulla, kunnes sitten lopulta huomaavat, että tappio olikin voitto, Radiomafian Vintiöitä siteeraten ... Kiitos Maria olet universaali! Kiitos TOHONO! Ja Hollannin jaokselle erityiskiitokset ...

-kk-
 

Kaikenlaista. Kävin äsken Lidlissä, enkä löytänyt suolaa. No sehän ei ole mitenkään
ihmeellistä koska siellä kaikki tönikät, paitsi maito ... ovat niin ihmeellisen globaaleja,
keltaisessa suolatörpössä lukee SALT. Karjalanpaisti muhii uunissa ilman kokonaisia pippureita,
ne on korvattu vastaavalla jauhettuna. Mietiskelen Frida Kalhoa, ja fiilikset on ... jos ei nyt
eläimelliset, niin eläinrakkaat koska Trixie, jota vanhin poikani kutsuu isäni koiran nimellä,
tulee taas pitkän tauon jälkeen kylään.
Eilen vietin firman syyskauden avajaisjuhlissa yhden mielettömämmistä illoista miesmuistiin,
saunottiin ja syötiin ja tietysti kaadettiin viinaa kurkkuseen. Se oli aitoa meininkiä.
Tipahdin about kymmeneltä, enkä muista kotiintulostani mitään. Se, että sopiiko tällainen
enää meikäläisen elämään, vastaan kyllä.
Tapasin eilen myös Tarinatalon tuottajia Maria Shown merkeissä, ja täytyy sanoa että moni
sellainen asia johon olen hakenut vastauksia ... sai uutta suuntaa.

Ja kyllähän se niin on, että pääasiallinen syy urani päättymiseen on ennenaikainen kyllästyminen pornoon, Ideani eivät enää myy muualla kuin omassa päässäni, eikä niihin kukaan enää sijoita latiakaan. Itsekkin voi nyt huokaista helpotuksesta, kun ei enää tarvitse miettiä mikä mahtaa olla stunttien stondis setissä. Tämä koko loppuelämääni varjostava skene ei enää ole sellainen mitä ennen.

Pornossa ei ole enää glamouria, koska kaikki sitä osaavat tehdä. Itse asia näytetään raakana punaharmaana demona, joka näyttää omakustanteelta, ja josta saa hakea itse kohdetta,löytämättä sitä. Ei ymmärretä, että tämä reality "shaizze" on paskaa silloin kun tekijöillä ei ole tarpeeksi paukkuja sen tekemiseen. Tämä nyt tietysti on taas vain minun päässäni.
Mutta, mutta eniweis ... olen nyt sitten ensiviikolla siellä Mariassa, ja kyllä pelottaa.
Tai ei oikeastaaan pelota ... koska vilauksen Mariaa livenä nähtyäni, olen aivan  riekaleina.
On todella mukava päästä exceptionalisen naisen kanssa keskustelemaan ... sehän on meikäläisen tyyliselle miehelle, jos ei nyt kunnia, niin ainakin etuoikeus.
Hengenheimolaiseni Mr. Lothar tulee myös paikelle, mikä on hyvä koska vaihteeksi tapaa hänet
puoluettomalla alueella, eikä aina vain kevään erotiikkamessujen VIP aitiossa, jonne meikäläisellä muuten on porttikielto.

-kk-

Kiitos myös siitä, että Mr. Anssi The Lothar ei  loukannut moottorisahallaan itseään siinä kuvassa jonka julkaisi minun miehekkään moottorisahauskuvan jälkeen facebookissa :) ... tuntuu niin hyvältä, kun vielä pystyy näyttämään esimerkkiä jossain tarpeellisessa touhussa, sellaisessa  joka ei ole sitä ihteään ...

-kk-

El Grande

Brande Arts Galleriass oleva Kullervo Koiviston näyttely on osoittautunut suureksi menestykseksi , kaikki teokset on myyty loppuun. Taiteilija Kullervo ja Brande Arts ovat päättäneet järjestää hyväntekeväisyyshuutokaupan, jossa huutokaupataan vedosten toinen sarja. Tuotto lahjoitetaan täysimääräisenä Helsingin alueen päiväkodeille taidekasvatuksen tukemiseksi.

Tapahtuma järjestetään Taiteiden Yönä, jolloin Pitkänsillan atmosfääri on mitä houkuttelevin. Kaikki ovat tervetulleita näyttelyn huipentumaan. Meklareina toimivat Kauko Röyhkä sekä apulaiset Ilkka Sysimetsä (Frederik) ja Henry Saari.

Tämä blogini on ollut jo iät ajat lapsipuolen asemassa, toisin kuin suuresti arvostamallani Mr.Anssi Viskari The Lotharilla. Mutta ehkä tämän jälkeen voin minäkin keskittyä kertomaan enemmän niistä esineistä joita tulen hankkimaan ja hankin. Meidän molempien tulee kuitenkin olla nyt ja tulevaisuudessa erittäin tarkkoja siitä, että emme missään olosuhteissa lipsauta naisia esineittemme joukkoon, mitä he eivät ole, koska heitä ei voi omistaa. Siitäkin huolimatta, että kaikki naiseni ovat ainkin minut aina jättäneet, tarpeettomien esineitten tavoin ... luulisin.

-kk-

foto: by Mathi Argentina

Upea aurinkoinen päivä!

... upea aurinkoinen päivä on tulossa! Elämä on nosteessa, vähän samoissa fiiliksissä,
mitä tapahttuu politiikassakin. Elämä on myös haaste! Vaikeista ajoista on selvitty ja Eino
Leinon "Lapin kesä" Vesa Matti Loirin esittämänä tulee haikean mukavasti mieleen.
... samaa koetaan myös tällä leipäsaralla, jota vielä voidaan kutsua valokuvaamiseksi.
Silmät on laseroitu,jos näin voi sanoa, ja näkökyky on taaas sitä luokkaa, että luupin
pystyy kalibroimaan meikäläisen simmukoitten tasolle, virtuaalisesti "lol"!
... tästä syystä ilmoitan mitä kohteliaimmin, että meidän porukalla on erinomaiset
suhteet Suomen miestenlehtiin, kuin myös kuvatoimistoihin ulkomailla. Me haemme malleja!
Kuten historia on osoittanut, en ole kaikkien aselajien upseeri, mikä tarkoittaa, että
malleille tärkeät palkkiot hoidetaaan täysin minusta riippumatta, jämptisti, ajoissa,
ja niin kuin ne on sovittu!
... kynnys calomour, sekä myös astetta eroottisimpiinkin kuviin saattaa olla iso monelle
malliksi haluavalle? Tähän olemme löytäneet ratkaisun! Voimme naamioida mallit, jos niin
halutaan eri fiiliksillä, ei välttämättä ollenkaan sillä tavallisella peruukkilinjalla,
vaan niin, että se näyttää hyvältä!
HAEMME; Naisia, tyttöjä, pareja, ja tiettysti Jamppoja, sellaisia ihmisiä joiden kanssa
voi keskustella ja suunnitella. Ulkonäköön meillä ei ole rajoituksia!

Kullervo Koivisto
valokuvaaja
Suomi

Kaikille ystävilleni

Täytän tänään 61 vuotta. Se on pitkä ikä meikäläisen tyyppiselle miehelle. Olen kiitollinen
perheelleni, Villelle ja Heikille, sekä erikoisesti Villen ja Katjan tyttärelle Pinjalle,
joka on tuonut elämääni niin paljon iloa ja uutta toivoa. Haluaisin, että siskoni lukisi
tämän, ja pääsisin hänen kanssaan vielä puheväleihin. Kiitän myös ystäviäni, jotka ovat
jaksaneet tsempata, joskus toivottomiltakin näyttävissä tilanteissa, etenkin Käenkujan
ystäviä, ketään erikseen mainitsematta, ja Ilkkaa joka lähetti minulle koskettavan videon.
Ei ole väärin sanoa yhteistyökumppaneistani sitä, että ilman Keltaisen Ruusun Henkkaa ja
Jukkaa, konsernin luojaa elmäni olisi ollut jokseenkin vaikeaa. En vietä synttäreitäni
mitenkään erikoisesti, juhlia ei pidetä, koska niitä ei nyt tarvita. Kiitos frendeilleni
läheltä ja kaukaa, "take me to the stars so I can always be around" ...

Kullervo Koivisto
valokuvaaja
Suomi

Jotkut teistä saattavat tietää, että olen reissannut siellä sun täällä. Menettänyt omaisuuttani, lompakoita ja rahaa, plus muita tärkeitä dokumentteja aivan liian kanssa. Siksi piilotan ne tärkeimmät bumaskat jopa yksin kotona ollessani, aina sellaiseen koloon, että en niitä heti löydä. Julle tuli kylään torstaina, tai perjantaina. Herkuttelimme mitä pystyimme ja päätimme lähteä siihen baariin, jossa keski-ikä
naisilla on about 45-65. Juuri siinä kotona ulko ovella ennen ulos lähtöä, viisaus iski minua sauvalla päähän, ja jätin sen jossa vielä oli jotain varoja jäljellä jonnekin himaan piiloon, koska Jule oli rahoissaan, ja rakkaudella ystävyyttämme kohtaaan, oli valmis tarjoamaan ainakin muutaman bissen. Vuorokauden kulkua sen tarkemmin kuvailematta Julle lähti ja minulle jäi kaipaus siihen lämiskään, jonka olin viisaaasti ... tai ehkä liian hätävarjellusti johonkin jemmannnut.  Etsin sitä päivän, imuroin ja luotin, että jos joku tärkeä rahakortti on vahingossa tipahtunaut lattialle, niin ainakin imurissa se sisään mennessään kolisee ja löytyy. Mutta turhaan!
Kokeneena ja tietoisena siitä, että aina silloin tällöin taskuihin unohtuu kolikoita sun muita, käytin tätä metodia hyväkseni, ja kersäsin omaisuuteni pöydälle, joka oli yhteen laskettuna about 7 egeä. Mietin, että hyvissä olosuhteissa näillä kolikoilla suon itselleni sunnuntaiksi jotain sosiaaalista puhuttavaa, vaikkapa vain siellä 45-65 kategoriasssa.
Jotenkin siinä itseni kuntoon buunatessa, uutta liian kallista paitaa, plus liskukkeita sovitellessani, huomasin pöydällä joka on miltei halkeamassa, ruttuiseen kenolapun jonka avattuani huomasin, että olin sen eilen jurrissa jättänyt arvonnan huomaaan. Aivan mitään ajattelematta tarkistin haparoivin sormin netistä sen numerot ... ja siinä uskomattoman absurdissa hetkesssä tajusin, että oli voittanut kuusi oikein ... joka tarkoittaa sataa euroa. Tajuamatta vielä sitä mikä onnen potku minulle oli tapahtunut, etten voittanut esimerkiksi päävoitttoa 7 oikein, jota summaa 2500e ei mikään kioski sunnuntaina voi muutta käteiseksi päätin käytttää tämän lumon kerrankin vain itseäni viihdyttäen. Ajoin Pasilaan,junallla,  hyppäsin ysiin ja päätin mennä Kallioon, joko siskonmakkarakeitolle, tai vastaavalle, siitäkin huolimatta, että Mösö oli Åressa ja Niko himassa siinä tilassa, ettei pystynyt liikkumaan. Vastapäätä ratikan penkille istuutui kaksi siulukasta naista, siitä kategoriasta, joka oli huomattavasti nuorempi,
mitä me Jullen kanssa oltiin koettu. Mietin mitä sanoisin. Kysyin jotain urpoa äänetyksestä, ja koska olin koko olemukseltani Don Juan, tai sitäkin suurempi venetsialainen, en välittänyt siitä mitä minulle vastattiin.
Summa sum maaarum, vai miten se nyt kirjoitetaan, ja vaikka minun piti jäädä pois Kalliossa, istuin raitiovainussa niin kauan kunnes minulle selvisi minne nämä ihmeeellisyydet olivat menossa. Ja kun olen omasta ja joidenkin  tuttavienikin mielestä about mies joka tietää kaiken, ja on taitava löytämään paikat ... söimme jossain Annan kadulla, uskomattoman sielukkaissa, ja kakkia elämän tasoja nostavissa tunnelmissa, tobuja sun muita meren eläviä, enkä muista milloin olisin viettänyt tämänlaisen sunnuntain, tällaisessa seurassa. Ainoa negatiivinen sattuma, jos näin voi sanoa oli, etten huomannut ajatella jatkoa, vaan erosimme eri teille ... ilman että kyselin numeroita, joka oli ehkä se paras tapa joilla ystävät muistetaan.

Kullervo Koivisto
Valokuvaaja
Suomi